keskiviikko 8. marraskuuta 2017

miksi naimisiin?

Oon todella vähän joutunu pohtimaan mun ja Maurin suhteen kestävyyttä tässä kolmen vuoden aikana, mutta viime kuussa jostain syystä aloinkin pohtimaan. Olen vahvasti sitä mieltä, että menen vain kerran elämässäni naimisiin ja se on nyt. Mutta mitä jos kymmenen vuoden päästä tunnen itseni uudesti syntyneeksi vähän yli kolmikymppiseksi bisnesnaiseksi, joka ei jaksakkaan katsella partasuun apinointia enää sen kauempaa. Asiasta sulholle vähän huolestuneenakin avauduttuani sai hänen kommenttinsa mieleni yllättäen rauhoittumaan. "No sitten vaan erotaan". Mitäpä sitä kiertelemään. Ikinä ei kuitenkaan tiedä mihin tämä elämä kuljettaa. Pidän ihan normaalina välillä jäädä pohtimaan "elämän suuria kysymyksiä" ja kulkeeko sinne suuntaan mihin haluaa mennä.

kuva
Mulle on ollu aina itsestäänselvää, että päädyn naimisiin ennemmin tai myöhemmin. Kun Maurin kans tavattiin syksyllä 2014, oli mulla takana ehkä elämäni villein kesä. Olin vähän hukassa itseni kanssa.
Nyt kun katsoo taaksepäin noihin meidän alkuaikoihin, en voi olla kuin kiitollinen Maurille. Meidän suhteen syvetes hän sai todistaa kuinka itsekin eheydyin ja muutuin takaisin onnelliseksi omaksi itsekseni. Siihen kuului paljon mun oikkuilua ja epäilyäkin, että toinen on valmis pysymään mun vierellä, eikä kyseessä ole vaan huippuhetken mielenjohde.

Miksi siis menemme naimisiin? Meille se tarkoittaa, kuten varmasti monelle muullekin, elämän mittaista sitoutumista. Tiedämme myös, että ollaan aika hyvä tiimi ja valmiita selviytymään yhdessä, mitä ikinä arjessa vastaan tuleekaan.

-Elina

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti